Kaaoksesta voimaa. Minä pystyin!
Joskus pystyvyyden tunne tulee vasta kaiken kaaoksen jälkeen. Tänään muistin itsekin, miltä se tuntuu, kun uskoo itseensä edes hetkeksi. Yksi pieni onnistumisen kipinä voi kantaa pidemmälle kuin mikään täydellisen tasainen päivä.
Kun arki vie sinua eikä toisinpäin
Tiedätkö sen tunteen, tai no tiedät tietenkin, kun pitäisi olla monessa paikassa yhtä aikaa, hoitaa miljoona asiaa ja samalla sitä miettiin, että saako mitään oikeasti valmiiksi?
Mutta sitten yhtäkkiä huomaakin selvinneensä. Hei, minä pystyin tähän!
Sellainen pieni sisäinen “jes!”-hetki, joka tekee koko kehosta kevyemmän. Tai mieluiten hieman isompikin ”Jes”-hetki, kun nousee tuulettamaan ja tanssimaan onnistumistaan. Niin minä usein teen, kun siihen on aihetta.
Minulla on ollut aikamoinen lokakuu. Ihan mahdoton, suoraan sanottuna. Ja ei, tämä kuukausi ei todellakaan ole mennyt koko aikaa pystyvyyden tunteessa.
Olen buukannut kalenterin liian täyteen, poukkoillut ylös ja alas kuin vuoristoradassa ja tehnyt vääriä valintoja, muuttanut suunnitelmia ja korjaillut jälkiä. On ollut hetkiä, kun elämä ei todellakaan ole ollut hallinnassa. Tänään oli erilaista. Tänään sain kiinni tekemisen rytmistä. Tein niitä asioita, jotka olin aikonut. Ja mikä tärkeintä: tunsin, että minä pystyn.
Se tunne on kuin lämmin aalto, joka huuhtoo kaiken turhan epäilyn pois ja jättää jäljelle sen kirkkaan, pienen mutta niin vahvan uskon itseensä.
Ei se pystyvyys tule siitä, että kaikki menee nappiin.
Se tulee siitä, että vaikka välillä väsyttää, epäilyttää ja tekee mieli heittää hanskat tiskiin, niin silti tekee, edes pienen askeleen, joka parhaimmillaan johtaa suureen harppaukseen.
Se on luottamusta omiin taitoihin, kykyyn hallita elämäänsä ja selviytyä vastoinkäymisistä.
Mutta tiedätkö mitä voit tehdä lisätäksesi pystyvyyden tunnetta elämääsi.
Kun olet saanut tehtyä jotain sellaista mitä suunnittelit tai mikä on vaivannut mieltäsi tai mikä on ollut to do listalla liian pitkään, tai ihan vain jotain mitä piti, pysähdy hetkeksi huomaamaan se. Sano ääneen tai kirjoita ylös:
“Hei, minä tein sen.”
Ei ole väliä, oliko kyse tiskien laittamisesta, yhden sähköpostin lähettämisestä tai pienestä hengähdyshetkestä itsellesi. Jokainen tehty asia on todiste siitä, että sinä pystyt.
Kun alat huomata ne pienet onnistumiset, pystyvyyden tunne kasvaa kuin huomaamatta.
Jos tämä päivä ei ole mennyt kuten toivoit, hengitä syvään ja muista: sinun ei tarvitse olla täydellinen. Ei varsinkaan joka päivä. Riittää, että olet sinä.
Ja ehkä jo huomenna tunnet taas sen pienen sisäisen “jesin” tai tuuletat voittoasi niin, että naapurusto raikaa.
Sinä pystyt.
Rakkaudella
Maria
